Arklab osa 2: Birger Kaipiaisen puhelin
Artlabia olo- ja paikoin myös leikki- ja makuuhuoneena käyttävän sekalaisen taiteilijalauman mukana kulkeutuvia koneita, soittimia ja taideteoksia löytyy mittava määrä Läbin nurkista. Arkistoistamme löytyy mm. lukuisten taiteilijoiden teoksia, muinaisia soittimia sekä Jussi “Pauno” Liukkosen rakentamia ääniprosessoreita. Välillä joku ymmärtää myös viedä roskat.
Arklab-juttusarja kerää näiden esineiden tarinat yhteen. Vaikka kertovan kynä saattaa joskus läbiläisittäin lähteä lentoon, pyrimme pitämään tekstit mahdollisimman totuudenmukaisina ja alkuperälleen uskollisina. Onhan kyseessä tärkeä osa Suomen kansallisperintöä.
John Ford canon: ‘‘When the truth becomes legend, print the legend.’’
Birger Johannes Kaipiainen oli Suomen kansainvälisesti menestyneimpiä ja tunnetuimpia keramiikkataiteilijoita; hänen työnsä oli osa Suomen modernin taideteollisuuden maailmanvalloitusta.
Fantasiakuvastosta, tuonpuoleisesta ja alitajunnasta aiheitaan ammentanut Kaipiainen vierasti käyttötavaroiden ja astiastojen suunnittelua, mutta Arabian tehtaan johtajan pyynnöstä lopulta teki 1960-luvun lopulla syntyneen mouhevan hedelmä- ja kukkaornamentoidun Paratiisi-astiaston. Nykyään se on yksi suomalaisen muotoilun klassikoista. Mikään turha kaveri Kaipiainen ei suinkaan ollut: hän voitti muun muassa Montrealin maailmannäyttelyn Grand Prix’n. Yksi hänen valtavista reliefeistään on nähtävillä Stockmannin tavaratalon Mannerheimintien puoleisessa aulassa.
Kun Birger juhli, hän teki sen tyylillä. Vuonna 1972 järjestettiin legendaariset lettukestit Bökarsin kartanolla tulipunaisen kuun valossa. Juhlissa olleet Timo Sarpaneva ja Armi Ratia löysivät Kaipiaisen istumasta veneen kajuutan katolle nostetusta potkukelkasta. Siellä hän kökötti sätkä suussaan geishan vaatteisiin ja kukkaseppeleeseen sonnustautuneena.
Kaipiaisen työhuonetta koristi tunnetun suomalaisen keksijän Erkki Tuupovaaran rakentama puhelin, jonka läpi kulki vuosikymmenten saatossa valtava määrä suomalaista taidehistoriaa. Lokakuussa 1961 puhelin pirisi. Langan toisessä päässä oli tasavallan presidentti Urho Kekkonen, joka soitteli Havaijilta pyytääkseen neuvoa Noottikriisin ratkaisemiseksi. Birger ja Urkki turisivat aiheesta aikansa. Keskustelun sisältö ei ole tallentunut jälkipolville, mutta sen siivittämänä Kekkonen päätyi myöntämään Kaipiaiselle Pro Finlandia -mitalin vuonna 1963.
Heinäkuun 18. päivä 1988 Birgerin puhelin kuitenkin reistaili. Hän lähti työhuoneeltaan viedäkseen puhelimen Tuupovaaran Erkille huollettavaksi. Kaipiainen pääsi hädin tuskin Arabian tehtaan ovesta ulos ennen lyyhistymistään kadulle, joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa. Kaipiaisen testamentin mukaisesti puhelin päätyi Artlabille. Taiteilijan viimeistä toivetta kunnioittaen Jussi Liukkonen kolvasi puhelimeen uudet liitännät, jotta se voisi saada uuden elämän Artlab Studion laulumikrofonina.
Kolibre-yhtye käytti Kaipiaisen puhelinta debyyttilevynsä äänityksissä ja lopputuloksen voi kuunnella täältä:
Vilkaise myös nämä
Arklab osa 4: Hellas Wikström 816
Kuvanveistäjä Emil Wikström (1864-1942) oli yksi merkittävimmistä Suomen taiteen kultakauden taiteilijoista. Suuri yleisö tuntee hänet Helsingin rautatieaseman pääovea reunustavien Lyhdynkantajien (1914) tekijänä, mutta todellisuudessa Wikströmin todellinen magnum opus on Artlabin Peilisalissa lepäävä piano nro 816.
Arklab osa 3: Salora & NES
Salora-televisio oli synonyymi suomalaiselle kodinelektroniikalle. 60- ja 70-luvuilla lähes jokainen Suomessa myyty televisiovastaanotin oli Saloran käsialaa. Yritys ajautui kuitenkin rahoituskriisiin vuonna 1977 ostettuaan suuren öljytankkerin sekä investoituaan Swazimaan televisiotehtaaseen.
Artlabilta kuitenkin löytyy alkuperäisen kuvaputki-Saloran lisäksi Suomen ensimmäinen 8-bittinen Nintendo.
Arklab osa 1: Fender Twin Reverb
Artlabia olo- ja paikoin myös leikki- ja makuuhuoneena käyttävän sekalaisen taiteilijalauman mukana kulkeutuvia koneita, soittimia ja taideteoksia löytyy mittava määrä Läbin nurkista. Arkistoistamme löytyy mm. lukuisten taiteilijoiden teoksia, muinaisia soittimia sekä Jussi “Pauno” Liukkosen rakentamia ääniprosessoreita. Välillä joku ymmärtää myös viedä roskat.
Arklab-juttusarja kerää näiden esineiden tarinat yhteen. Vaikka kertovan kynä saattaa joskus läbiläisittäin lähteä lentoon, pyrimme pitämään tekstit mahdollisimman totuudenmukaisina ja alkuperälleen uskollisina. Onhan kyseessä tärkeä osa Suomen kansallisperintöä.
Mitä studioaika maksaa? Äänitysstudion hinta. 3/3
Mitä studioaika maksaa -blogisarjan toisessa osassa avasimme tuotettavaksi tulleen bändin artistikaarta, mitä kaikkea Artlabin taiteellinen tuotanto voi sisältää ja kuinka kauan eri työvaiheisiin saattaa mennä. Kolmannessa osassa puhumme äänitystilan vaikutuksesta lopputulokseen.