"> Podcast Archives — Artlab

Miten podcasteja tehdään?

Taiteellinen podcast-tuotanto – vapaasti laiduntava teos, osa 2

Tässä blogisarjan osassa tutustumme Naisen kosto -podcastin esimerkin kautta siihen, miten podcasteja tehdään Artlabilla. Millaiset ajatukset inspiroivat tekemistämme? Miten työryhmä toimii parhaimmillaan ja millaisen filosofian pohjalta äänidraaman työtavat muodostuvat?

Kiinnostaako aihe? Podcast-sivumme löydät täältä.

Naisen koston äänitykset jalkautuneena Helsingin yliopiston kirjastoon.
Naisen koston äänitykset jalkautuneena Helsingin yliopiston kirjastoon

Podcastin tekemiseen vaadittava välineistö ja osaaminen riippuvat siitä, millaista sisältöä ja genretyyppiä ollaan toteuttamassa. Puheohjelman tuotannossa voi riittää, että juontaja painaa nauhurin punaista nappia, kun taas äänidraamaa sisältävä sarja saattaa vaatia monikymmenhenkisen tekijäryhmän taustalleen.

Podcastien universumissa tekotapoja on yhtä monia kuin tekijöitä tai podcasteja. Naisen kosto -podcastsarja on Artlabin ja Aapa Productionsin yhteistuotanto, joka yhdistelee vaikutteita eri genreistä, formaateista ja äänellisen ilmaisun tavoista. Ohjaaja Suvi Tuuli Katajan luotsaaman sarjan ennakkoluulottomuus ja kokeilunhaluisuus eivät rajoitu pelkkään sisältöön tai lopputulokseen. “Tuntui tärkeältä puhaltaa pölyt pois perinteisten tuotantoprosessien ja työryhmämallien tomuisista holveista ja pohtia ohjaajan vastuu uudella tavalla”, Suvi Tuuli sanoo.

Työryhmän taikaa

Artlabin seinien sisältä löytyy osaajia joka lähtöön. Ilmaisussa ja sisällöntuotannossa on helppoa mennä pitkälle, kun kaikki eri alueiden asiantuntijat löytyvät saman katon alta. Tämä mahdollistaa myös vauhdikkaan reagoimisen teoksen eri osien vastuuhenkilöiden välillä teoksen eri työvaiheissa.

“Tämmöinen synergia on tosi suuri etu. Reagoiminen on tosi nopeaa ja tekeminen hyvin luovaa ja intuitiivista. Naisen kostoa tehdessä on tuntunut ylelliseltä, että voidaan vaikka heittää säveltäjälle toiveita ja sieltä tulee samana iltana joku ehdotus, joka on parempi kuin mitä oltaisiin voitu kuvitella”, kuvailee Naisen koston äänisuunnittelija, Tuomas Skopa.

Spleinausta vai blaastausta?

Työtapojen filosofiaa

On helppo ajatella, että “mitä tehdään?” ja “miten tehdään?” ovat työprosessissa lineaarisesti toisiaan seuraavia kysymyksiä. Vaikutussuhde tekemisen tavan ja lopputuloksen suhteen on kuitenkin vastavuoroinen. Naisen koston käsikirjoittanut parivaljakko, Aapa Productionsin Elli Salo ja Suvi Tuuli Kataja, ovat lukuisten yhteisten projektien ohessa ehtineet miettiä podcasteihin liittyvää luovaa prosessia.

“Konkreettisten työtapojen pohtiminen on tärkeää, koska siinä ei ole kyse pelkästään työjärjestyksestä, vaan työtavat heijastuvat lopputulokseen laadullisena ominaisuutena. Naisen kosto -sarjassa on osia, jotka on kirjoitettu tosi nopeasti, ja se myös heijastuu lopputuloksen nopeatempoisuudessa. Nopeasti tekemistä ei voi yleistää itseisarvoksi, mutta tässä tyylissä ja nimenomaisessa podcastissa – ja dynamiikassa mitä meillä on – se voi palvella päämäärää”, Elli hahmottelee.

Elli ja Suvi Tuuli työskentelevät tiiviinä tiiminä, jossa toinen ottaa työn alla kulloinkin olevasta teoksesta päävastuun. Osa työvaiheista on jaettuja. Se, että parista toinen ei ole kaikissa työvaiheissa mukana, on tietoinen valinta, joka säilyttää tuoreen näkökulman materiaaliin.

Teos keskiössä

Tuomaksen mukaan ohjaajan roolia oli Naisen kostossa hämärrytetty perinteisiin työryhmämalleihin verrattuna. Osittain tästä syystä tekoprosessi oli poikkeuksellisen epähierarkinen ja demokraattinen. 

“Mun vastuu on ollut kannatella, analysoida ja leipoa kokonaisuutta koko ajan, jotta muut voi keskittyä vapaasti tekemään omaa osuuttaan. Ohjaaja on lopulta se, joka mahdollistaa, että teos on muidenkin kosketeltavissa”, Suvi Tuuli kuvailee ohjaajan asemaa työmallissa, jossa ohjaajan sijaan teos on keskiössä.

Työryhmä ohjaaja Suvi Tuulin ohjauksessa metsän keskellä.

Parhaassa tapauksessa vapaasti laiduntanut teos kulkeutuu mielikuvituksellisemmille poluille kuin sen tekijät olisivat osanneet itsekään arvata. On kuitenkin tärkeää pitää huolta, ettei päädytä liiallisiin kompromisseihin, jotka latistavat lopputuloksen. 

Naisen kostossa perinteisten roolien rajoja myös ylitettiin monella tavalla. Äänisuunnittelija Skopa näytteli sarjassa toista pääroolia ja nauhoituspäivien keskellä tuottaja asetteli mikkejä paikoilleen, ohjaaja hyppäsi näyttelijäksi ja äänisuunnittelija ohjaajaksi.

Hauskaa, mutta ei pelkän hauskan vuoksi

Ellin ja Suvi Tuulin metodeihin kuuluu hauskanpito. Metodiin täytyy sisältyy myös kriittinen arvio siitä, avautuuko esimerkiksi äänityksissä syntynyt vitsi kuulijalle. Jos tekijöillä on hauskaa, se on kuitenkin usein merkki siitä, että prosessi on oikeilla jäljillä. Naisen koston toteutuksessa tekemisestä pääsi nauttimaan säveltäjä Jussi Liukkonen.

“Koston kohdalla mä olin tosi varma siitä, mitä haluan tehdä. Lähdin siinä tosi itsekkäistä lähtökohdista, että halusin soittaa rumpuja. Päätin, että pistetään perkele setti pystyyn ja soitetaan. Tekemisen kuuluu tuntua hyvältä – jos tulee idea ja intuitio siitä, mitä haluaa tehdä, niin sitä kannattaa seurata”, säveltäjä Jussi kuvailee.

Jussi pitämässä hauskaa rumpusetin takana
Ota yhteyttä podcast-tiimimme tästä

Blogisarjan seuraavassa osassa päästään sukeltamaan kenttä-äänitysten vaiheikkaisiin sattumuksiin. Lisäksi saadaan katsaus siihen, kuinka ääniteos päätyy paperilta leikkauspöydälle.

Miten podcasteja tehdään?

Podcastin jäljillä, osa 1

Podcast on käsitteenä kuin avaruus – kaikki tietävät mitä se tarkoittaa, kunnes se pitää määritellä. Podcastien tekemisen värikästä multiversumia valottavan sarjan ensimmäisessä osassa etsimme vastausta ajan ja avaruuden mysteerien lisäksi siihen, mitä “podcast” formaattina tarkoittaa, ja millaisia maailmoja sen kautta on mahdollista luoda.

Kiinnostaako aihe? Podcast-sivumme löydät täältä.

Artlabin podcast-hetki

Yksinkertaisimmillaan määriteltynä podcast on itsenäinen audio tai audiosarja, joka julkaistaan verkossa. Moni ajattelee podcasteja ensisijaisesti keskusteluohjelmina, mutta niiden sisältö voi olla mitä tahansa yhden tai usean juontajan keskusteluohjelmasta käsikirjoitettuun, näyteltyyn ja äänisuunniteltuun draamatuotantoon.

Tulenarkaa materiaalia

Podcast on sisällöltään ja muodoltaan radiossa lähetettävää ohjelmaa eli broadcastia vapaampi. Koska se ei ole osa ohjelmavirtaa tai kanavan linjaa, sitä ei rajaa esimerkiksi ohjelmapaikan pituus. Sen ei tarvitse miellyttää mahdollisimman suurta yleisöä, sillä toisin kuin radiossa, kuuntelija itse valitsee podcastin, jota kuuntelee. 

“Se, että ihmiset hakeutuvat itse podcastien pariin tarkoittaa, että tekijöillä on mahdollisuus tehdä paljon persoonallisempaa kamaa. Tulenarkaa materiaalia tai vahvoja mielipiteitä ei tarvitse pelätä samalla tavalla kuin vaikkapa radioaalloilla”, kuvailee Artlabilla podcasteja äänisuunnitteleva Tuomas Skopa. Tuomaksen kädenjälkeä kuullaan esimerkiksi Manaaja- ja Naisen kosto -sarjoissa sekä Laulu turvattomalle -radiofeaturessa.

Avaruuteen kesken aamukahvin

Podcast-formaatin viehätys perustuu sen tarjoamaan vapauteen. Se voi rakentaa ketään kumartelematta täysin omanlaisen audiomaailmansa perinteisistä rajoitteista piittaamatta. Alun metaforaan palataksemme: avaruuden lailla podcast voi pitää sisällään [lähes(?)] mitä tahansa.

“Podcast voi olla mitä vain. Audio on formaattina lähes rajaton, mutta sen rajattomuutta hyödynnetään edelleen harmillisen vähän,” pohtii Radio Sodomaa ja Uniraatia tehnyt Suvi Tuuli Kataja, jonka ääniteos ”Kun nukut, minä valvon” palkittiin 2019 yhteispohjoismaisessa Shortdox-audiokilpailussa. Suvi Tuuli käsikirjoittaa, ohjaa, äänisuunnittelee sekä antaa äänensä podcasteille – ja toisinaan tekee tätä kaikkea yhden kohtauksen aikana.

Tämänhetkisessä podcast-tarjonnassa korostuu puheohjelmamainen tyyli, mutta audiokerronta voi olla paljon muutakin. Audio on kevyt, nopea ja edullinen tapa tehdä laadukasta sisältöä ja taidetta perinteisistä rajoista välittämättä. 

Darth Vader podcast-hahmona
Darth Vader tekemässä esiintymistä Naisen kosto -podcast-sarjassa

“Audiodraamassa ei ole temppu eikä mikään lähteä avaruuteen kesken aamukahvin. Puheohjelma voidaan rakentaa musikaaliksi. Essee voi olla sinfonia. Radiolähetystä voidaan lähettää kuvitteellisesti vaikka helvetistä. Rap-musiikki voi olla osa akateemisen sisällön avaamista kuulijalähtöisemmäksi”, Suvi Tuuli maalailee audion tarjoamia mahdollisuuksia.

Genrerajat auki

Podcastien kentällä tyylilajien rajoja on mahdollista hämärtää ja sulauttaa useampi genre luovasti toisiinsa. Vaikutteita voi ottaa niin radiosta, elokuvasta, runoudesta, spoken wordistä kuin vaikkapa kuvataiteesta. 

“Podcastissa kiehtoo mahdollisuus genreajattelun unohtamiseen – että jos sulla on vaikka genret dokumentti ja fiktio, niin miksei niitä voi yhdistää. Kiinnostavaa aihetta voi tutkia dokumentaarisesti niin, että siihen on yhdistetty fiktiivisiä kerroksia tai draamaa. Itseäni kiinnostaa se, että valotetaan tiettyä aihetta monesta esteettisestä ja filosofisesta näkökulmasta ilman, että tarvitsee ajatella, että nyt tehdään dokumentaarista radiota”, luonnehtii Tuomas.

“Audiokerronnan keinot perustuvat laajaan äänien kulttuuriin, joka sisältää musiikkia, suullisen perinteen keinoja, äänteitä, rytmejä, tunnelmia, ääniassosiaatiota, äänimaisemia ja psykologiaa. Kun nämä audiokerronnan keinot yhdistetään podcast-formaatin vapauteen, on mahdollista luoda uudenlaisia laadukkaita ja kunnianhimoisia audioteoksia sekä -ohjelmia”, Suvi Tuuli kertoo.

Toinen käsi pimeydessä

Artlab toteuttaa podcast-tuotannoissaan sisällöltään ja tuotannoltaan laadukkaita puheohjelmia, dokumentteja ja draamaa. Erityisosaamisaluettamme ovat perinteisiä genrerajoja haastavat tuotannot, joissa tieteellistä, yhteiskunnallista ja ajankohtaista tietoa on elävöitetty draaman ja äänitaiteen keinoin.

“Artlabilla tehdään myös sellaista ilmaisua, joka poikkeaa suurimmasta valtavirrasta. Me pyritään kokeilemaan paljon uusia tekniikoita ja työtapoja. Diggaan itse siitä, että voi mennä syvälle asioihin, kokeilla uusia juttuja ja ottaa riskejäkin. Välillä mennään toinen käsi pimeydessä”, Tuomas fiilistelee.

Uuden kokeileminen voi olla esimerkiksi uusia tekniikoita, kuten binauraalisuutta ja kenttä-äänityksiä tai tuttujen elementtien ennakkoluulotonta yhdistelyä odottamattomin tavoin. Parhaimmillaan podcastin tekeminen synnyttää uniikkia äänitaidetta, joka muodostuu yhteisen projektin lopputuloksena.

Ota yhteyttä podcast-tiimimme tästä

Sarjan seuraavassa osassa esittelemme Artlabin podcast-työryhmän sekä raotamme salaisuuksien verhoa kertomalla, miten podcastimme syntyvät.

Manaaja-kuunnelma

Ihmisissä tuntuu edelleen elävän vahva usko, että tapahtumat olivat oikeita. Tapausta on vaikea todistaa aidoksi, mutta itse haluan uskoa, vaikka järki sanoo tarinan olevan puppua. Mikäli Manaaja-elokuvan ”behind the scenes” -osio pitää paikkansa, sekä henkilökunnalle että lavasteille sattui kuvauksien aikana outoja juttuja. VHS-nauhani ekstroissa puhuttiin kameramiehen kuolintapauksesta ja tulipaloista lavasteissa. Kuvamateriaalia tästä ei muistaakseni ollut, mutta haluan uskoa. Elämässä pitää olla vähän mystiikkaa.

BBC teki radiokuunnelman alkuperäisen elokuvan käsikirjoituksen pohjalta ja nyt tämä tarina on käännetty suomeksi. Artlab varautuu tuntemattomaan. Edessä on äänitys (Ville Liukkonen), editointi (Ville-Matti Koskiniemi), musiikin sävellys (Max Lilja), äänisuunnittelu sekä miksaus (Tuomas Skopa) ja tarina voi alkaa…

Artlabin siunaus vuonna 2013.
Artlabin siunaus vuonna 2013.

On synkkä ja myrskyinen aamu. Halvat LED-valot välkkyvät ja pari lamppua poksahtaa kävellessäni Studion käytävällä. Selittämätön jännitepiikki käräyttää sulakkeen. Manaajan äänitykset ovat lähteneet käyntiin.

Ortodoksipappi siunasi aikanaan Artlab Studion. Muisto papista hutkimassa pyhää vettä seinille saa mieleni rauhoittumaan virittäessäni mikkejä pyöreän pöydän ympärille. Sen äärelle istuu pian Suomen eturivin näyttelijöitä. Toivon totisesti, ettei studio palaisi poroksi ja näyttelijöille ei sattuisi onnettomuuksia punaisen REC-nappulan hehkuessa. Onneksi meillä on tilaa ja Studion hätäpoistumistietkin ovat selvästi merkitty. Kaikki taitaa olla hyvin. Uskoa löytyy, kuten Manaaja-ilmiöönkin.

Tunnelma on hyvä, harjoitukset käynnissä ja nauha pyörii. Hetkeen mitään paranormaalia ei ole tapahtunut. Koneet toimivat ja mikrofonisignaali reitittyy äänitysohjelmaan. Studion ison äänitystilan, Peilisalin, binauraalimikit ovat täsmälleen haluamallani paikalla ja akustiikkaverhot ovat puoliksi auki olohuonekohtausta varten.

Olemme kaikki rentoutuneita ja ilmapiiri on seesteinen Maria Veijalaisen ohjatessa näyttelijöitä tulevaan kohtaukseen – käsikirjoituksen ensimmäiseen kappaleeseen. Siinä Regan (Pihla Maalismaa) on 70-luvun New Yorkilaisen asunnon yläkerrassa demonin kourissa. Alakerran olohuoneessa spekuloidaan uskomatonta tilannetta samalla, kun demoni heittelee tavaroita pitkin huonetta. Pari ottoa takana. Näyttelijät tekevät huipputyötä. Seison kuulokkeet päässä tarkkaamossa.

“Kiitos, se oli siinä. Ville, merkkaa siihen, että käyttistä. Otetaan pari pickuppia vielä Papilta”.

Ohjaaja Maria Veijalainen ja näyttelijä Leo Honkonen tarkkaamossa
Ohjaaja Maria Veijalainen ja näyttelijä Leo Honkonen tarkkaamossa

Kaksi-kolme ottoa per kohtaus. Joskus pari täyterepliikkiä. Tulkinta ja tarina kehittyy huippuunsa sitä mukaa kun ottoja kertyy. Tuntuu kuin äänittäisin ensimmäistä kertaa, sen verran jännittävää värähtelyä ja vaihtelua ilmassa musiikkituotantoihin nähden. Pidän tästä. Saan vapaasti luoda erilaisia tiloja kohtausten välille käyttäen binauraalimikrofoneja sekä eri mikitystekniikoita. Studion verhojen sijoittelulla ja liikuttelulla saan vaikutettua akustiikkaan – siihen, onko kyseessä olohuone, keittiö, vai makuuhuone.

Jokainen kohtaus äänitetään “kameran kulmaa” vaihdellen. Tämä luo syvyyttä ja pitää stereokuvan mielenkiintoisena. Näyttelijän voi kuulla liikkuvan selän takana samaan aikaan kun kaksi muuta henkilöä käy dialogia keskenään etualalla samassa huoneessa. Tässä on binauraalitekniikan voima. Binauraalisuutta käytetään vahvana voimakeinona tilan tunnun ja syvyyden hahmottamisessa.

Pyrimme luomaan mahdollisimman autenttisen äänitystilanteen ohjaajan ja näyttelijöiden kanssa. Jos kohtaus tapahtuu sängyssä niin asetamme näyttelijän sängylle makaamaan. Vesilasiin laitetaan jäitä, pitäähän viskiä ”kivillä” saada. Manauskohtauksissa papille etsitään oikea raamattu ja kasettinauhuri napataan Studion hyllyltä, jotta Karrasin käsittelemästä laitteesta tuleva play-ääni saadaan kuulostamaan aidolta. Pari kohtausta äänitetään ulkona, kuten elokuvissa. Koirat haukkuvat, puut humisevat tuulessa ja hiekka rahisee jalkojen alla. Kuulostavatko nykyautot samalta kuin 50 vuotta sitten? Päätämme olla välittämättä siitä. Eipä sitä liikennettä juuri ollut.

***

117-sivuinen käsikirjoitus ja neljäkymmentäkaksi kohtausta äänitettiin neljässätoista päivässä. Nauhalle taltioitui kymmeniä tunteja materiaalia, josta editoitiin neljä noin 36-44 minuuttista jaksoa. Tätä kirjoittaessani olen täysin onnistunut pihtaamaan itseltäni valmista tuotosta. Jännittää toden teolla. Minkälainen loistava kokonaisuus Manaajasta valmistui kun soppaan lisättiin vielä Tuomas Skopan äänisuunnittelu sekä Max Liljan musiikit?

Ensiesitys on aivan kulman takana. Studio ei palanut eikä kukaan loukkaantunut tai tullut hulluksi tuotannon aikana. Hyvä niin.

Kuunnelma toimii parhaiten kuulokkeilla. En malta odottaa.

Kuuntele teos Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-50326288

Saunan kutsu – pyöräretki puhtauteen

DJ ja yhteisöpedagogi Matti Kemi, 31 sekä etnologi Juha Kumara toteuttivat unelmansa: he syvensivät kokemustaan saunomisesta ja polkivat kuukauden ajan löylyistä toiseen halki eteläisen Suomen. Saunan kutsu – pyöräretki puhtauteen -podcast esittelee saunoja, saunaperinteitä ja -rituaaleja. Äänisuunnittelijamme Jussi Liukkonen kirjoittaa ajatuksiaan podcastin tekemisestä.

Mitä saunatonttu Wilhelm tekee? Tarkkailee rauhassa tilannetta, kuuntelee ja ehkä rapistelee nurkissa. Välillä saunatonttu saattaa lauleskella tai toivottaa terveydeksi, kun saunoja Matti aivastelee flunssaisena. Tämä kaikki pitää tehdä siten, ettei tonttu tule huomatuksi, mutta kuitenkin niin, että läsnäolon tunne säilyy.

Asetin kaksi mikrofonia, kunkin eri puolille huonetta. Naksautin recin päälle ja syvennyin saunahaltijan olemukseen. Välillä huutelin ovien takaa jotain, välillä lauloin jossain kauempana ja joskus katsoin mikrofonia silmästä silmään ääneti. Kurkun ja elimistön erilaiset litinät ja pulputukset tulivat kivasti esille, kun mikrofonietuasteiden gainit olivat kaakossa. Soundi on hyvä, mutta mahtaakohan saunatontulla olla suolistoa..? No nyt on. Tässä vaiheessa jos joku olisi tullut huoneeseen sisään, olisi immersion rikkoutuminen tuottanut jonkinasteisen häpeäreaktion ja selittelyn tarpeen.

Täytyy myöntää, että oli aavistuksen kummallinen olo, kun näin metodinäyttelijänä piti äänitysten jälkeen palata henkiolentojen seurasta takaisin reaalimaailmaan. Tonttusessiota kuulee erityisesti jaksossa 5, jossa henkiolennot pääsevät ääneen kanavoija Helge Salon kautta. Saunatonttu Wilhelmiksi tekeytyminen oli ehkä omituisin ja hauskin äänityssessioni kautta aikain.

Saunatonttu Wilhelmin työpiste
Saunatonttu Wilhelmin työpiste

Tällaisen kahdeksanosaisen nelituntisen radioessee-podcast-sarjan tuottaminen oli varsin uutta itselleni. Opin projektin aikana aivan valtavasti äänen dramaturgiasta, soundista sekä laajempien kokonaisuuksien hahmottamisesta. Sarjan työstäminen avarsi käsitystäni äänestä ja työskentelystä äänen kanssa. Oppiminen ei välttämättä ole helppoa, sillä uuden sisäistäminen on aina haastavaa ja toisinaan jopa kuluttavaa. Olen kuitenkin hyvin onnellinen siitä, mitä tämä projekti minulle antoi.

Tuottaja Suvi Sinervo teki aivan uskomatonta työtä sarjan kanssa ja hänen kolleganaan oli todella mielekästä työskennellä. Vaikka olinkin märkäkorva, niin Suvin kanssa tuntui turvalliselta työstää ja rohkeasti kokeilla erilaisia äänellisiä ratkaisuja

Tuottaja Suvi Sinervo ja Jussi Liukkonen tärähtäneen onnellisina “send”-napin painalluksen jälkeen
Tuottaja Suvi Sinervo ja Jussi Liukkonen tärähtäneen onnellisina “send”-napin painalluksen jälkeen

Jos olisi pakko valita yksi lempparijakso, niin valitsisin jakson numero 6. Sen tempo on hyvin rauhallinen ja verkkaisa, mutta koko ajan ollaan väkevän tunnelman äärellä. Myös sarjan syvin olemus, eli rauha ja puhdistautuminen, on hyvin läsnä. Turha hötkyily ja keinotekoinen vauhdittaminen vain stressaa – siihen nykyään tunnutaan monessa lajissa menevän. Saunan kutsussa ei ole kiire ja sen olen halunnut antaa myös kuulua.

Kuutosjakson äänitysolosuhteet eivät olleet kovin suotuisat: raakamateriaali oli täynnä tuulta ja kohinaa. Se ei haittaa, sillä autenttinen ääni vie kuulijan sinne minne pitääkin, eli haastateltavan luo. Paapoja Hannan ääni on suorastaan hypnoottinen ja se tekee koko jaksosta maagisen.

Mitä omiin saunakokemuksiini tulee, niin täytyy häpeäkseni tunnustaa, ettei yleisiä saunoja ole kauheasti tullut harrastettua. Arlan saunassa olen käynyt kovan luokan saunojaystäväni kanssa ja se on kyllä tunnelmaltaan ja löylyiltään ainutlaatuinen paikka! Parhaimmat saunamuistot olen saanut Tampereen Telakan saunasta, joka on itseasiassa jaksossa 2 esiintyvän Tapani Hietalahden rakentama. Aivan uskomattoman hyvät löylyt ja silmiähivelevän kaunis sekä tunnelmallinen sauna!

Vaikka olenkin sarjaan äärimmäisen tyytyväinen, jäi siitä puuttumaan tärkeä osa suomalaista saunahistoriaa, eli Artlabin slow sauna. Slow sauna -konsepti syntyi, kun päätimme raskaan työpäivän päätteeksi ottaa pitkät löylyt. Läbin sauna naksautettiin päälle, mutta veljeni Tohtori päätti saunakaljahakureissun päätteeksi vääntää munakelloon vielä vähän extraa, jotta lämmitysaika varmasti riittäisi kunnon löylyihin. Odotimme, että sauna olisi varmasti lämmin, riisuuduimme, avasimme kylmät oluet ja astelimme saunaan rentouttavien löylyjen toivossa.

Slow sauna
Slow sauna.

Sauna oli kylmä kuin ruumis. Tohtori oli epähuomiossa laittanut ajastimen päälle, mutta siellä me kuusi ukkelia olimme ilkosen alasti aavistuksen hämmentyneinä. Päätimme, että eipä tässä, naksautetaan sauna päälle ja odotellaan huoneen muuttumista saunaksi. Havaitsimme samalla miten elimellinen osa saunaa lämpötila oikeastaan onkaan. Harvoin sitä tulee istuttua kolme varttia alasti porukalla ilman mitään näennäisen järjellistä syytä.

Määrittelimme samalla huoneen ja saunan välisen rajapinnan fysiologisen kalibroinnin avulla; kun ensimmäinen hikikarpalo helmeilee jonkun saunojan otsalla, on huone muuttunut saunaksi ja löylyä saa ensimmäisen kerran heittää. Konseptia on jatkokehitetty reverse slow saunan muodossa, jolloin sauna naksautetaan pois päältä sinne saapuessa ja odotetaan sen muuttumista takaisin huoneeksi.

Slow saunaa on menestyksekkäästi esitelty lukuisille kunniavieraille, kuten muun muassa verkkokoulutusfirman toimitusjohtajalle ja arvostetulle aivotutkijalle.

Kuuntele Saunan kutsu – pyöräretki puhtauteen -sarja täältä: https://areena.yle.fi/1-50188087