"> FAIA & odottamattomien yhdistelmien taikuus — Artlab

FAIA & odottamattomien yhdistelmien taikuus

Seurasimme energisen ja taidokkaan hybridin äänityksiä studiossamme ja sukelsimme hetkeksi myös FAIA:n jäsenten ajatuksiin musiikin taustalla.

FAIA Artlab-studiolla
Bändin jäseniä tarkkaamossa. Kuvassa vasemmalta oikealle katsottuna Otso Kauniskangas (kosketinsoittimet), Tiitus Wargelin (kosketinsoittimet ja rummut), Läbillä äänityksissä avustava Roni Ylhäinen, Ville-Veikko Ijäs (kitara), Eeva (laulu), Emilia (laulu) ja Otto Porkkala (kitara).

”Mikko, miten sä kuvailisit FAIA:n musiikkia?”

”Mä oon tykänny siitä artfunkista, mut onks se vähän outo?” Mikko kysyy.

”Ehkä nähnyt funkin ja pelästynyt sitä ja juossut pakoon”, Emilia sanoo.

”Call it music.”

”Call it music, call it art funk.”

On äänitysten toinen päivä, ja yhtye – tai siis yksi sen neljästä kokoonpanosta – istuu Artlabin olohuoneessa tauollaan. Kysyttäessä FAIA:n vokalisteilta, lukuisia soittajien kokoonpanoja yhdistäviltä Emilia Keskivinkalta ja Eeva Rajakankaalta sitä, miten he kuvailisivat yhtyeensä musiikkia, he muistavat jonkun eilen juuri rinnastaneen sen popcorn-limsaan.

”Outoja yhdistelmiä, mutta kuulostaa yllättävän hyvältä, eikä tunnu keinotekoiselta”, Eeva kuvailee.

Otto valmistautuu näyttämään tempoa kanssalaulajille Mikä eläin -biisin kuoro-osuutta varten.

FAIA:n nimi on ollut olemassa vuodesta 2017, mutta sen juuret ulottuvat syvemmälle: aina Emilian ja Eevan vanhan lukion kellarissa tapahtuneisiin freestyle-kokeiluihin saakka.

Samoihin aikoihin syntyi myös kohtalokas docs-tiedosto, jossa tuolloin vielä syntymättömän yhtyeen perustajajäsenet alkoivat kirjoittaa yhdessä.

Sukat jalkaan pakkasella tulee mieleen”, Emilia nauraa, ”ja elämä cantaa ceellä”, hän sanoo ja viittaa vieressään istuvaan Eevaan:

”Eeva 17-18 vee”.

Docs-tiedostosta kasvoi pian yli satasivuinen, ja se piti jo kauan sitten vaihtaa uuteen.

”Faiamainen tapa käsitellä tekstiä lähti vähitellen siitä syntymään”, Emilia sanoo. 

Sinne jonnekin: räpin, spoken wordin, resitoivan, tarinaa kertovan ja laulavan tekstin välimaastoon.

”Aika monet näistäkin mitä me tänne albumille laitetaan on hitto vie siltä ajalta et niitä vähän häpeilee, ja joitakin on ehkä vähän muokattu”, Eeva sanoo.

”Mut sitä osaa ehkä astua jotenkin ulkopuolelle”, Emilia jatkaa hänen lausettaan, ”että tää ei ole autobiografista, eikä sen tarvitse olla tällä hetkellä todellista, tai edes osa omaa palettia.”

”Se voi hyvin olla vaan tarina.”

Emilia (oikealla) johdattelee kuorolaulun iloihin: kuvassa valmistaudutaan laulamaan Mikä eläin -biisi yhdellä monista toteutetuista tavoista, naisäänet tällä kertaa alemmassa oktaavissa ja miesäänet ylemmässä. Kuvassa vasemmalla kosketinsoittaja-rumpali Tiitus Wargelin, joka on Emilian ja Eevan lisäksi FAIA:n virallinen jäsen, ja ”maailmojen välinen tulkki”.

Viime maaliskuussa, kun Artlab -apurahan saajaa valittiin kymmenien hyvien ehdokkaiden joukosta, oli FAIA:n kanssa Artlabilla työskentelevä Ville ”Tohtori” Liukkonen muun raadin lailla vaikuttunut yhtyeen visiosta.

”Tuntuu, että jengi tekee musiikkia niin hirveen tosissaan, ja tottakai hekin, mutta siinä paistoi joku sellainen taito ja sitten se vilpittömyys”, hän sanoo.

”On hauskaa tutkia tätä bändiä, koska tuntuu, että se on sellainen räjähtävä energia, joka vapautuu jollain tavalla”, Ville pohtii kolmantena äänityspäivänä.

Hän korostaa myös heidän taidokkuuttaan: vaihtuvista soittajien kokoonpanoista ja kahdesta laulajasta tällä hetkellä koostuva FAIA on omaperäinen yhdistelmä hallintaa ja vimmaa — sekä tunteista, maailmasta ja elämän kiertokulusta kertovia tarinoita.

Mihin suuntaan he vaikuttaisivat olevan menossa?

”Se suunta on tällä hetkellä aivan kaikkialla”, Ville sanoo. 

”Luulen, että live-keikat määrittävät sitä bändiä mitä he tulevat olemaan; on määrittänyt tähänkin asti.” 

“Ja sydämen seuraaminen.”

Läbillä livestream-keikallakin esiintynyt yhtye on kuvaillut, että he voivat soittaa missä vain, millä vain kokoonpanolla.

“FAIA elää koko ajan.”

Musiikkitarkkaamossa Tohtori Liukkosen (tuolissaan etualalla) kanssa.

Kokeellisuudestaan huolimatta FAIA:n soundin tunnistaa, kun sen kerran on kuullut. Kenties juuri jatkuva liike, kuten räpin ja laulun välilläkin, on juuri se seikkailun ja muutoksen alue, josta ei voi erehtyä.

Emilia ja Eeva nimittäin täydentävät toistensa lauseita niin puhuessa kuin musiikissaankin: FAIA:n tuotanto vilisee erilaisia keskustelevia melodioita.

”On tuntunut tosi tärkeältä, että siellä on sellaista kudelmanluomista”, Emilia sanoo. ”kyllä siitä kokonaisuudesta aika kokonainen tulee — ei varmastikaan sellainen, että nyt vaihtui kokonaan meininki”, hän sanoo. 

Huolimatta siitä, että hip hopin sample-maailmaan vahvasti nojaava kappale voi esimerkiksi vaihtua äkillisesti seuraavassa vaikka enemmän rockin suuntaan kurkistavaan. 

”Jos äkkiä kuuntelee niin tää on ihan kuin kaksi eri bändiä, mutta sitten saattaa huomata, miten tekstit puhuvat ja miten ne viittaavat toisiinsa — tai miten pienet melodianpätkät saattavat viitata toisiinsa.”

Niin kappaleet puikkelehtivat lomittain.

Aivan kuin Emilia ja Eeva jaetussa docs-meressään tai nyt, kertoessaan tekemisistään.

”Me pyritään rakentamaan siltoja biisien ja maailmojen välissä.”

Ensimmäinen Mikä eläin -kuoron versioista.
Syvemmälle musiikkituotantomme saloihin pääsee sukeltamaan sivuillamme.